Mielestäni Suomesta puuttuu taloissa ja varsinkin niiden sisustuksissa ja etenkin vapaa-ajan asunnoissa eras segmentti kokonaan.
Jollain lailla mielessäni ajatukseni siirtyvät vapaa-ajan asuntoon, ehkä siksi, että näen mielessäni talon luonnon keskellä ja usein myös vapaa-ajan asuntoon ihmiset etsivät enemmän teemaa, koska ei pelätä kyllästymistä asunnossa vietetyn pienemmän ajan vuoksi ja koska arjen ja käytännön vaateet ovat hieman pienemmät vapaa-ajan asunnoissa. Mutta miksei? Ajatukset tästä talosta sopisivat myös ns. Ykkösasunnon teemoihin.
Kuten kaikki uudet ajatukset kokonaisuuksista, on tämäkin muutaman ajatuspolun risteyskohdassa.
Yksi näistä poluista on ajatus korkeasta laadusta yhdistettynä viihtyvyyteen, mukavuuteen, rentouteen ja helppouteen. Jollain lailla asettaen hinnan tai taiteellisen arvon tai designin tai statuksen jollain lailla kakkossijalle. Tässä ajatuksessa on paljon mukana luxus-ajattelua, joka ei ole itsestään selvä korkean laadun kumppani. (Eikä tietysti luxuskaan ole ilmiselvä merkki korkean laadun läsnäolosta...)
Usein vähän vanhemmat asiakkaani ovat selvästi rohkeampia kuin nuoremmat. Tasapainoisesti ikääntyneet ihmiset tietävät mitä he haluavat, eivät ole niin huolestuneita statuksesta ja siitä miltä asiat ulospäin näyttävät ja usein myös ymmärtävät, että jos en nyt tee itselleni mieluisaa (ja juuri rohkeaakin ja elämyksellistä) ympäristöä, niin siihen ei ehkä enää ole ollenkaan mahdollisuutta.
Kun olen tehnyt vapaa-ajan asuntoja ihmisille, on usein tärkeällä sijalla korkea laatu ja viihtyvyys ja helppous. Varsinkin ikäkaaren loppupuolella. Saatetaan pitää rohkeista linjanvedoista, muttei oikein haluta enää vaivaantua mistään muusta.. Mikä on tietysti aivan mainiota. Mutta miksei näiden asiakkaiden toiveet koskaan ole visuaalisesti suomalaisia? Miksei haaveet ole koskaan pääosiltaan suomalaisista tuotteista rakennettu? Eikö ihmisten mielissä viihtyvyys ja luxus yhdisty kun pakettiin yhdistetään Suomi?
Yksi selitys tietysti on se, että pidemmän iän ja matkustelun jälkeen halutaan eksotiikkaa ja heijastus omista kokemuksista ja mieltymyksistä, mutta mielestäni se voi olla vain yksi puoli asiasta, koska luulisi myös tuttuuden ja muistojen ja kulttuuritaustan olevan ainakin joillakin myös hyvä syy haluta suomi-look.
Oma epäilyni on se, että me emme yhdistä mainitsemiani korkeaa laatua ja luxusta ja helppoa viihtyvyyttä suomalaisiin tuotteisiin.
Suomesta löytyy kyllä sisustuksia, jotka ovat hyvin suomalaisia ja suomalaisista tuotteista pääosin tehtyjä, mutta minunkin mielestäni niiden sisustusten arvot ovat jossain muualla kuin siinä, joka YHDISTÄÄ rennon viihtyvyyden ja luxuksen ja korkean laadun. Tuon jo mainitsemani kombinaation, jota usein halutaan.
Usein lehtien palstoilla ja asiakkaideni ja tuttavieni joukossa puhutaan tuosta kombinaatiosta muiden kulttuurien yhteydessä. Ihmiset puhuvat ja unelmoivat Italian korkealaatuisista kankaista, suurista ulkoterasseista, joissa on tilaa syödä ja kulkea. Ranskan maaseudun kartanoista ja maalaistyyppisistä astioista ja aterimista, jotka ovat suuria ja kauniita ja rentoja. Isoista takoista ja tupakeittiöistä. Saksan alppien majataloista, joissa on valtavan paksut ja mukavat untuvapeitot. Amerikan suurista tiloista ja suurista huonekaluista ja itärannikon estetiikasta, joka tuntuu olevan useille ainoa keino päästä rennonletkeään kesätunnelmaan.
Toisena polkuna on mielessäni arvot, jotka esiintyvät leimallisesti suomalaisissa sisustuksissa tai mökeissä. Nämä arvot ovat mielestäni kahtaalla. Joko niin voimakkaasti historiassa ja kultuurissa, että nykyajan vaateiden kohtaaminen ja viihtyvyys on tipotiessään, vaikka esim. kestävyys, esteettiset arvot ja käsityön arvo olisivatkin voimakkaasti läsnä. Itselleni ei tulisi mieleenikään ottaa päiväunia ryijyn alla, joka on painava ja niin kova ja karkea, että kurkku hankautuu verille. Ottaisin mielelläni päiväunet cashmir-viltin alla mutta sitä ei ole saatavilla, missään kuosissa joka olisi suomalaiskansallinen. Uskoisin syystä, että cashmiria ei pidetä suomalaisena, eikä ehkä menisi kaupaksi jos olisikin saatavana esim. Gallen-Kallelan grafiikalla tai Unikko-kuosillakaan kun torkkupeiton hinta on 800 euroa. Joku voi sanoa, että eikös se puuvillainen torkkupeitto kelpaa ja onpa huikea hinta cashmirilla. En tiedä, mutta cashmir tuntuu aivan toiselta kuin puuvilla ja suomi-kuosi tai ei, niin moni kuitenkin ostaa sen € 800 torkkupeiton.
Toisaalla on taas hyvinkin suomalaisia sisustuksia, jotka heijastelevat modernia perintöämme. Näiden sisustusten viihtyvyys on tietysti katsojan silmässä, muttei tietystikään myötäsyntyisesti poissuljettu. Näissä sisustuksissa on lähes kiistattoman korkeat design-arvot kun koti on täynnä Iittalan lasia, Marimekon kankaita ja Artekin huonekaluja, mutta Taidelasia varoessa, huonolaatuisia puuvillaisia printtikankaita käsitellessä ja pienillä, kovilla koivuvanerihuonekaluilla istuessa on kyllä luxus ja helppous kaukana. Hinnat joissain tuotteissa kuitenkin saattavat vastata todellista luxusta.
Kolmas polku, jota olen mielessäni kulkenut, on se, mikä koetaan suomalaiseksi ja vielä tarkemmin; mikä historiassamme koetaan suomalaiseksi. Mielestäni tässä ainakin sisustuksen suhteen ollaan vähän kapeamielisiä. Vanhoissa kotimuseoissa on paljon esineistöä, jotka nykykatsantokannalta mielletään suomalaiseksi. Kuitenkin hankintahetkellä esine on saattanut olla hyvinkin ruotsalainen tai venäläinen tai vieläkin kaukaisempi. Usein köyhissäkin taloissa on ostettu laatua, koska asioiden piti kestää. Miksei siis nykyäänkin? Ei mielestäni kaiken tarvitse olla jotenkin yltiö-suomalaista, jotta voitaisiin saavuttaa leimallisesti Suomen tuntuinen sisustus. Meillä vain tuntuu olevan ajatus, että jos se ei ole Suomesta, se ei voi luoda suomalaista tunnelmaa. Tähän kun lisätään se, että suomalaisille historiallisesti tyypilliset asiat eivät juurikaan sisustuksen alalla ole kehittyneet, ei historiallisesti ja tunnelmallisesti autenttisen tuntuinen talo tai mökki ole viihtyisä tai nykyaikainen, saati sitten rento, helppo ja ylellinen.
Varsinkin sisustuksen alalla ei perinteiset suomalaiset esineet ja materiaalit ole juurikaan kehittyneet tai niitä ei jostain syystä ole kehitetty. Vaikka perinteillä ja perinteisillä valmistustavoilla on tietysti arvonsa ja paikkansa, niin tuntuu, että se on meillä se ainoa arvo. Ryijyjä kudotaan samalla tavalla ja samoilla materiaaleilla kuin aina, Muodin alalla (en tiedä missä maassa) on kehitetty prosesseja joilla esimerkiksi kaniturkiksista on saatu kestävämpiä ja niistä irtoaa entisaikoja paljon vähemmän karvaa. Käyttäisin itse mielelläni esimerkiksi valkoisia poron taljoja, jos niissä olisi tehty samaa tuotekehitystä, mutta koska ei ole, niin mieleenikään ei tulisi laittaa nykyihmiselle taljaa sängyn viereen, josta jatkuvasti irtoaa karvoja. Puuesineissä valikoidaan puut samalla käytännöllisellä tavalla kuin ennenkin, sen sijaan, että elintason noustessa olisi kehitytty hienopuutyössä samaa tahtia. Välillä hävettää kun Suomen pitäisi olla niin puuta, niin puuta, ja sitten esitellään suomalaisena puutyön mallina katajan juurakkokiekoista tehty pannunalunen. Maailmanlaajuisesti todellinen hienopuusepäntyön taidonnäyte.
Kansallispukujen tekotapa on niin vanhanaikainen ja kankaat niin historiaan jääneitä, ettei ne millään voisi olla nykykäytössä. Kuitenkin esimerkiksi pikku matka Baijeriin osoittaa miten heille tyypilliset miesten nahkaiset puvuntakit pienin modernisoinnein ovat aivan arjen käyttötakkeja. Tämä siksi, että ylpeys omasta kulttuurista ja taustasta on ottanut historian ja perinteet mukaan kehitykseen, eikä jättänyt niitä museoon tai harrastajien käsiin työväenopistoon.
Miksi en löydä kauniisti valituista puista huolella tehtyä laverisänkyä jossa on suomalaiskansallisia hillittyjä yksityiskohtia, kunnon jousipatja, mahdollisesti ulosvedettävässä toisessa osassa kunnon nykyaikaiset esim. Saksalaiset helat ja liu’ut, jotta se toimii? Valittavana on joko typerä huonolaatuinen vanusohva tai vuodesohva. Tai sitten vanha aito laverisänky, joka on kiikkerä, oudon tuoksuinen ja koliseva. Ja aivan liian pieni sekä leveydessä, että pituudessa, koska se on tehty ihmisille, jotka olivat kolme sukupolvea pienempiä ja muiltakin elintavoiltaan paljon meitä vaatimattomampia. Eli sanalla sanoen nykypäivän vaateisiin täysin järjetön hankinta.
Tuotteista, jotka ovat suomalaisia tai suomalaista tunnelmaa luovia ja täyttävät vaativimmankin maun on muun muassa Fiskarsin sakset ja Jokipiin Pellava, tosin heilläkin enemmän keittiö/ruokahuone linjalla. Maailmanlaajuisesti korkeatasoista ja miellyttävää lakanoiksi sopivaa pellavaa en ole heillä tavannut. Surullista, että jos kriteereinä on suomalainen look ja ylellisyys, rentous ja laadukkuus, ei tule äkkiä mieleen sisustuksen alalla mitään muita tuotteita jotka edustaisivat maailman huippua. Iittalan kauniisti muotoiltuja laseja ei yhtäkään mallia saa kristallisena.
Mielestäni siis syy siihen, että meillä ei näy todella korkealaatuisia, rentoja ja ylellisiä sisustuksia, jotka olisivat leimallisesti suomalaisia johtuu siitä, että suomalaiset eivät ole tarpeeksi ylpeitä syleilläkseen suomalaisuutta. Ei tuotteiden ostajina, eikä tuotteiden tekijöinä.
No miten tästä eteenpäin ja millä lailla tämä on osa jotain omaa unelmaani.
Unelma on se, että olisi mahtavaa tehdä suomalainen talo tai mökki, joka on ylellinen, rento, korkealaatuinen ja suomalainen näöltään. Kuten jo tuli ilmi, en voisi vaatia, että jokainen tuote olisi suomessa valmistettu. Ehtisin kuolla vanhuuteen ennen kuin kaikki yhden talon tavarat huippulaatuisina olisi valmistajilta jotka ovat suomalaisia. Eli tältä osalta lippuavain lentää ikkunasta ulos. Kuitenkin mielestäni olisi mahdollista tehdä talo, joka täyttää laatuvaatimukset ja on suomalainen tyyliltään ja näöltään.
Kaikissa talon materiaaleissa heijastuisi suomessa perinteisesti käytetyt materiaalit kunhan laatu ei tulisi kompromisoiduksi, Vaaleaa puuta, ehkä maalattuakin. Kiveä, ja lasia. Pellavaa, villaa ja turkiksia. Mustaa rautaa ja muita himmeitä metalleja. Jos tarve, niin ainoana kirkkaana metallina ehkä kupari. Kaikki suhteellisen himmeää ja kuviotonta. Kuitenkin tekstuuria materiaaleissa voi olla paljonkin.
Talon lattioissa käytettäisiin esimerkiksi kuivilla kankailla hitaasti kasvanutta mäntyä, jolloin saataisiin kaunis ja tiivis syykuvio ja lankut valittaisiin huolella ja sahattaisiin niin, että oksankohtia olisi hyvin vähän tai ei ollenkaan. Lankut hiekkapuhallettaisiin. Lisäksi ehkä valkaistaisiin, jotta syykuvio entisestään kalpenisi ja saataisiin muutenkin kaunis vaalean puun kalpean keltainen väri. Sen jälkeen lattiat vahattaisiin himmeän satiinisiksi. Näin kadotettaisiin rumat oksat ja oranssi väri, jotka tuntuvat aina olevan männyssä läsnä. Mielestäni kuitenkin jäljelle jäisi tarpeeksi suomalaista. Himmeäkiiltoista, vaaleaa ja luonnollista puuta. Siellä missä tarvittaisiin muuta materiaalia, valitsisin vaaleaa yksiväristä ja kuviotonta laattaa, joka olisi väriltään täsmälleen mäntylattian väristä ja näin jättäisi tilaa puun herkkyydelle. Toinen vaihtoehto kakkoslattian materiaaliksi voisi olla vaalea ja himmeä graniitti tai vaikka joku eksoottisempikin kivilaji, vaikkakin melko kuvioton ja väritön.
Talo voisi olla seiniltään hirsitalo, kivitalo tai puutalo. Kaikki sopivat mielestäni suomalaisuuteen. Jos hirsitalo, hirret pitäisi olla suorareunaisia ja nurkista asetettu siten, että hirsien välinen rako jatkuisi nurkan yli yhtenäisesti vaakatasossa. Hirsistä muodostuu niin voimakas tumma vaakaraita visuaalisesti, että nurkat perinteisessä hirsiladonnassa ovat rauhattomat. Pyöröhirttä taas en valitsisi siksi, että vaikka yleisilme on pehmeä ja tuttu, niin suomessa ei ole tarpeeksi tuotekehittelyä pyöröhirren yksityiskohtien hiomisessa. Pyöröhirren kanssa on aivan painajaismaista tehdä elegantteja ja korkeatasoisia viimeistelyratkaisuja peitelistojen, jalkalistojen, pistorasioiden, katkaisimien ja seinälampettien kanssa.
Talo olisi vanhanaikainen ja symmetrinen ja huoneet historiallisen suuria. Ikkunat voisivat olla piirun verran entisaikoja isompia. Osa huonekaluista moderneja ja valaistus voisi muutamaa kotoisuutta luovaa lamppua lukuunottamatta olla nykyaikainen hyödyntäen paljon epäsuoraa valoa. Valon pitäisi tuntua vain tulevan luonnollisesti paikoista joita ei aisti. Valo olisi läsnä, mutta valaisimet sinällään eivät.
Kankaat olisivat yleisesti ottaen yksivärisiä. Kuvioita, jotka sopisivat suomalaisuuteen on joissain kirjailluissa raskaissa pellavissa. Pehmeät kontrastit ja kuviointi muistuttaa helposti hieman itä-suomalaista perinnettä. Toinen vaihtoehto on jotkut kelim-tyyppiset hammastetut kuviot. Jos värit ovat neutraaleja ja kontrastit pieniä, niin yhteneväisyydet suomalaiskansalliseen ryijy-perinteeseen ovat suuria.
Ruokapöytä olisi suuri ja puinen. Paksu ja leveä. Ehkä hiekkapuhallettu ja vahattu. Himmeä ja ruistaikinan värinen. Tuolit olisivat selkeät, suuret ja vähän talonpoikaistyyliset. Jos talo olisi pohjoisessa istuimet olisi päällystetty susiturkiksella, etelässä pellavalla tai hevosen jouhella.
Keittiö olisi huippukoneilla varustettu ja suurelta osin moderni. Tilaa hallitsisi teetetty talonpoikaistyylinen maalattu kaappi, johon olisi integroitu jääkaappi tms. Toinen mahdollisuus olisi, jääkaappi tms. olisi taloa suunniteltaessa sijoitettu upotettavaksi seinään siten, että sen ovi muistuttaisi erillisen ruokakomeron ovea.
Jos keittiön ja ruokahuoneen väliin jäisi suuri tulisija olisi sen päällä vanhanaikainen pankko lepoa ja lukemista varten.
Keittiö tai olohuone tai kirjasto olisi paneloitu Pohjanmaan puretuista ladoista talteen otetuilla leveillä hopeanharmailla haapalankuilla. Ehkä osa keittiön kaapinovista olisi tehty tästä materiaalista.
Olohuone olisi tilava ja selkeä. Lattialla koko sohva alueen kokoinen valikoiduista väreistä tehty suuri räsymatto. Sohvat ja tuolit suuria ja yksinkertaisia mutta upottavia. Sohvilla muutama torkkupeitto, jonka toinen puoli vaaleanharmaata kania, toinen saman väristä cashmir-villaa.
Makuuhuoneessa maalatut, puiset yöpöydät. Sängynpääty samoin. Sängynpääty olisi muodoltaan yksinkertainen ja käsityön jälki olisi ilmeinen, mutta pääty olisi totuttua paksumpi ja korkeampi. Lakanat olisivat pellavaa ja peitot paksuja untuvapeittoja. Jos ne porontaljat saataisiin sellaisiksi, ettei karvaa lähde, niin sängyn molemmille puolille yhdet valkoiset, kiitos!
Tämän unelman tarkoitus olisi luoda talo, jossa on suomalaiselle pelkästään hyvin tuttuja elementtejä, eikä eksotiikkaa olisi haettu kulttuurillisesti varsinkaan visuaalisella puolella muualta. Korkealaatuista, kutsuvaa, rentoa ja ylellistä. Ja suomalaista.